On taas tovi vierähtänyt tämän blogini päivittämisestä, pahoittelen kovasti hyvät lukijani (Teitä näyttäisi jopa olevan ihan mukavasti=)). Oma henkilökohtainen elämäni tuntuu olevan taas monessa arkipäiväisessä "kriisissä", joten en ole ehtinyt juuri tätä "bi- kriisiä" selvittelemään. Näin se elämä vaan soljuu sykleittäin "kriisistä" toiseen...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Juuri kun aloin saamaan sielunrauhaa sisälläni vellovista tunteista, pakka meni taas täysin sekaisin... juuri minun tuuriani...

 

Tapasin tämän (iha)naisen nettituttavuuteni ja vietimme yhteisen, hauskan illan yhdessä. Varasimme yhteisen hotellihuoneen tavallaan "puolueettomalta" maaperältä. Olisi ollut melko outoa, jos tapaamisessamme olisi ollut läsnä esim. jomman kumman puoliso. Tuskin tilanne olisi ollut silloin täysin rento ja avoin. En väitä että se olisi ollut sitä siltikään...heh=)

 

Oli kieltämättä todella outoa nähdä tämä (iha)nainen täysin livenä. Toki olimme vaihtaneet kuvia ja jotain käsitystä toisesta oli jo olemassa mailailun ja meseilyn perusteella (minusta on sukeutunut tässä oikea tietokonenörtti...heh=)). Oikea tapaaminen (IRL) elävässä elämässä on kuitenkin sellainen, jossa toinen ihminen ei voi "esittää" muuta kuin on. Vaikka kuinka rehellisesti ja realistisesti pyrkisikin kertomaan asioista, lukijalle saattaa jäädä täysin erilainen kuva itse kirjoittajasta kuin on alunperin ollut tarkoitus. Kasvotusten ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa kaikki ilmeet ja eleet ovat täysin luettavissa ja äänenpainot sekä -väri tuovat lisäapuja itse ymmärtämiseen sekä ymmärretyksi tulemiseen. Epäselvyyttä ja väärinymmärryksiä on paljon vähemmän kuin hymiöillä pelaamisen ja kirjoittamisen suhteen. =) =( =/ =I =P =O <3  jne...

 

Ilta sujui ihan mukavasti, leppoisissa merkeissä. Kävimme syömässä ja tutustumassa paikalliseen yöelämään (tanssittua tuli, jalat rakoille asti). Palattuamme hotellihuoneeseemme, (iha)nainen käpertyi omaansa ja minä omaan sänkyyni. Yhteinen iltamme siis sujui melko platonisissa merkeissä. Keskustelimme toki asiasta, mutta kumpikaan meistä ei tehnyt suoraa aloitetta suuntaan eikä toiseen. Miehenikin ällistyi ja ihmetteli, emmekö olleet edes suudelleet toisiamme (hänen "likaisessa" mielessään oli jo pyörinyt jo vaikka mitä...heh).

 

Todella omituista!

 

Itselläni oli jotenkin sellainen ajatus, että katsotaan mitä tapahtuu ilman mitään suurempia odotuksia. Toki ensi alkuun viestiteltyämme puheet olivat melko estottomia ja varauksettomia. Tosipaikan tullen kumpikaan ei kuitenkaan saanut itsestään sen verran irti, että jotain "mullistavaa" olisi tapahtunut.

 

Vai oliko tapaaminen sittenkin mullistava?

 

Jos mielessäni pyöri jo aikaisemmin paljon asioita, tapaaminen ei yhtään helpottanut sitä.

 

Tuntuu että minulla on vielä enemmän...

 

Hanskat hukassa...